Maailmanlopun vuosi

Pimenevät illat, kylmenevät päivät, kurakelit, lumeton joulu ja mahdoton pauke on nyt jälleen koettu. Suurin ilo menneen vuoden puolella oli lappalaisen mielestä tietysti se ensilumi. Siinä pyörittiin ja kierittiin taas niin mahdottomasti, ihailtiin jäätyneitä lätököitä ja- ... Sitten se jo sulikin pois. Satoi uudelleen, suli pois. Siinä alkoi jo hilpeänpuoleisen koiruudenkin mieliala mennä murheen puolelle. Mutta joulun aikaan riitti taas ihmettä. Miksi kummassa sisälle raahataan puu? Mutta ensi-ihmetyksen jälkeen poika taisi muistaa, ettei tämä olekaan ensimmäinen kerta. Tänävuonna se osasikin jo käyttäytyä joulukuusen kanssa ja makoili sen juurella onnellisena. Metsän tuoksu oli tuotu sisään.

 Vähän huonoja kuvia jälleen, mutta ainakin niistä käy ilmi Nipasen käytös kaikkien lahjojenkin keskellä. Noin rauhallisesti se odotti, vaikka haistoikin jo omat lahjapakettinsa... :)

 Loppuillasta yllätin lappalaisen kääriytyneenä varsin erikoiseen viittaan ;)

 Maallakin on taas tultu käytyä - Nibá sai taas juosta sydämensä kyllyydestä. Ketun jäljet se meinasi ensin sivuuttaa, mutta pysähtyi ohitettuaan ketun läjän. Niskakarvat nousivat pystyyn ja poika suuntasi analysoimaan tuotoksen :D Loppumatkan se singahtelikin pitkin ketun jälkiä, ihmetteli miten joku tai jokin voi kulkea sellaista helminauhaa... Yritti poika itsekin kulkea kuin kettu, mutta huonommalla tuloksella ;)

 Seisomakuvaa pojasta mietiskelemässä maailman myllerrystä.

Tänään nähtiinkin ihan uusi tuttavuus, FIN MVA PEPE, eli Pyry. Pepe taisi olla Kulkuselän koiria jos oikein muistelen, jalostusjärjestelmästä katselin sen olevan vain nimellä Pepe. Komea ja hauska veijarihan se oli, ikääntynyt herra, mutta leikkiin olisi vielä saattanut lähteä... :) Virtaa papparaisella ainakin piisasi! Nipankin elekieli korostui hienosti, kun se huomasi ettei vanhaherra enää näe niin hyvin. Mainiosti tulivat kuitenkin juttuun! :)

Nyt on taas tännekin satanut lumi ja pakkastakin piisaa jonkin verran. Uusivuosikin sujui taas paremmin kuin edellinen, vaikka pauketta olikin enemmän. Mutta olen edelleen aika varma siitä, ettei tuo paukkuarka ole - ei se ääntä säikähdä, vaan sitä välähdystä. Mutta hyvin se uudestavuodestakin tointui, ja nyt on taas uudet kujeet mielessä :)