perjantai 17. kesäkuuta 2011

Hyttyskesä

                                         
                                                              ''Sshainpash!!''


                                                "Shyön sen poish, nam nam"


                                                         "Yhh.."

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Synkkänä ja myrskyisenä yönä... Ei vaiskaan!

Huhhuh. Onhan tuon karvakorvan saapumisesta kulunut jo kaksi vuotta ja nyt vasta sain aikaiseksi tiedottaa siitäkin suurelle maailmalle!
Olisihan tuota juttua kerrottavaksi vaikka kuinka, mutta jos tehtäisiin niin että emäntä kertoo aina päivityksen lopussa jonkun muiston koiruuden pentuajalta? Näin pysymme hyvin mukana nykyhetkessä ja saamme silti naureskella pentutoilailulle - ainakin niin kauan että talouteen joskus ilmaantuu toinen lappalaisvauva!
Ei tätäkään blogia varmaan kukaan tule lukemaan, mutta kirjoittelen sitten vain omaksi ilokseni...


Se olisi sitten kesäkarvan vaihtamisen aikaa. Poika viettää päivänsä ulkona makoillen ja ympäristöä tarkkaillen. Ei taida lähistön ihmmeiset oikeen tajuta tuon vahtivietin päälle. Paha sitä on koirasta ottaa pois, vahtikoon kun luonteeseen kuuluu - kunhan ei ole häiriöksi.

Ison kokonsa puolestakin turri joutuu aina väärinymmärretyksi. Kaikenlaiset pikkufifit juoksevat omistajineen pakoon kun hurja susi saapuu kulmille, hm? Eivät ole lappalaisesta kuulleet. Meidän nallukka se sitten vain katselee että eikö tuokaan rupea kaveriksi vaikka kuinka hymyilen. Muutama kaveri on löytynyt, muttei mitään vakinaista riehukaveria. No, satunnaiset koirapuistotuttavatkin tekee hyvää.
Ei poika taida saada kaipaamaansa seuraa edes lajitovereista, niitä kun ei kulmilla pahemmin ole. Näyttelyissä ollaan tavattu juu, mutta tuntuvat ylenkatsovan tätä ''nimetöntä matkaajaa'', kun kaikilla muilla on titteleitä ties minkä moista. Vaan olkoon, emäntähän sen parhaiten huomaa kuinka poika kehittyy! Se esiintyy nykyään näyttelykehässä kuin kotonaan, komeana ja silti niin hirmuisen ystävällisenä. Toisin oli ennen..... Muistan selvästi sen taannoisen sirkusesityksen eräässäkin paikallisessa mätsärissä. Monenmoista volttia ja temppua poika esitti, vaan pakoillaan ei pysynyt ei sitten millään! Hauskaa sillä ainakin oli, emännästä ei mennä takuuseen ...

Poika tosiaan ylitti kahden vuoden kynnyksen, kolmatta odottelen innolla. Se meinaa tietenkin sitä, että päästäisiin luonnetestiin koiruuden kanssa. Lonkka- ym kuvat haluaisin myös, koska morsiota pojalle haeskelen. Ei vaan tunnu kelpaavan, missä lie vika ....