Maailmanlopun vuosi

Pimenevät illat, kylmenevät päivät, kurakelit, lumeton joulu ja mahdoton pauke on nyt jälleen koettu. Suurin ilo menneen vuoden puolella oli lappalaisen mielestä tietysti se ensilumi. Siinä pyörittiin ja kierittiin taas niin mahdottomasti, ihailtiin jäätyneitä lätököitä ja- ... Sitten se jo sulikin pois. Satoi uudelleen, suli pois. Siinä alkoi jo hilpeänpuoleisen koiruudenkin mieliala mennä murheen puolelle. Mutta joulun aikaan riitti taas ihmettä. Miksi kummassa sisälle raahataan puu? Mutta ensi-ihmetyksen jälkeen poika taisi muistaa, ettei tämä olekaan ensimmäinen kerta. Tänävuonna se osasikin jo käyttäytyä joulukuusen kanssa ja makoili sen juurella onnellisena. Metsän tuoksu oli tuotu sisään.

 Vähän huonoja kuvia jälleen, mutta ainakin niistä käy ilmi Nipasen käytös kaikkien lahjojenkin keskellä. Noin rauhallisesti se odotti, vaikka haistoikin jo omat lahjapakettinsa... :)

 Loppuillasta yllätin lappalaisen kääriytyneenä varsin erikoiseen viittaan ;)

 Maallakin on taas tultu käytyä - Nibá sai taas juosta sydämensä kyllyydestä. Ketun jäljet se meinasi ensin sivuuttaa, mutta pysähtyi ohitettuaan ketun läjän. Niskakarvat nousivat pystyyn ja poika suuntasi analysoimaan tuotoksen :D Loppumatkan se singahtelikin pitkin ketun jälkiä, ihmetteli miten joku tai jokin voi kulkea sellaista helminauhaa... Yritti poika itsekin kulkea kuin kettu, mutta huonommalla tuloksella ;)

 Seisomakuvaa pojasta mietiskelemässä maailman myllerrystä.

Tänään nähtiinkin ihan uusi tuttavuus, FIN MVA PEPE, eli Pyry. Pepe taisi olla Kulkuselän koiria jos oikein muistelen, jalostusjärjestelmästä katselin sen olevan vain nimellä Pepe. Komea ja hauska veijarihan se oli, ikääntynyt herra, mutta leikkiin olisi vielä saattanut lähteä... :) Virtaa papparaisella ainakin piisasi! Nipankin elekieli korostui hienosti, kun se huomasi ettei vanhaherra enää näe niin hyvin. Mainiosti tulivat kuitenkin juttuun! :)

Nyt on taas tännekin satanut lumi ja pakkastakin piisaa jonkin verran. Uusivuosikin sujui taas paremmin kuin edellinen, vaikka pauketta olikin enemmän. Mutta olen edelleen aika varma siitä, ettei tuo paukkuarka ole - ei se ääntä säikähdä, vaan sitä välähdystä. Mutta hyvin se uudestavuodestakin tointui, ja nyt on taas uudet kujeet mielessä :)

Karvainen kaveri

Jälleen pitkähkön tauon päätteeksi lappalaisen kuulumisia. Ollaan ehditty tehdä jos jonkinmoista. Poika käväisi mummolassa jälleen ja kohtasi täysin pimeän illan ilman yhtäkään katuvaloa. Siinä pimeydessä alkoi jo isoakin poikaa hieman hiivistää.
Odotellaan joulua ja joulun herkkuja ;) Ja ihmisväki, ainakin minä itse, odottaa innolla ensi kesää ja pojan terveystarkkeja. Toivottavasti tulokset olisivat silloin hyvät ja morsionmetsästys voisi jatkua.

Poika on oppinut uusia temppuja, mm. "kumpi käsi" -tempusta muunnellun kuppitempun. Poika osoittaa kuppia jossa herkku on ja saa sen. Alkaa tosiaan temppukirjat ja netin temput loppua kesken, kun poika oppii kahden toiston jälkeen koko kuvion!

Maastoonkin on taas päästy, viimeksi viime viikonloppuna. Kyllä lappalainen taas nauttikin ;) Leikittiin jälleen piilosta, karvakorva on vain niin loistava etsijä, ettei sitä tahdo päästä kunnolla piiloon. Mutta etsimisen lisäksi se osaa mennä itse piiloon, tottakai.
Huomenna olisikin jännät paikat tiedossa, on hyvän ystävän treffausta koirapuistossa. Saa nähdä muistaako lappalainen, kun on nähnyt ystävänsä viimeksi kun tämä oli pentu.

Arvontaa ja mainostusta

Jep, päätin sitten osallistua täällä  olevaan arvontaan. Koskapa sitä ei kokeilisi onneaan... En yleensä voita mitään, mutta kokeillaan nyt :)

Kuva Cute & cool creations -blogista

Hevosjahdissa

Kävästiin taas lappalaisen ja yhden kaverin kanssa mummolassa. Se olikin varsinainen tutkimusretki se! Lappalainen meinas aivan revetä riemusta päästessään pelloille juoksemaan, pomppimaan myyrien perässä ja veihän se saaliiksi yhden lapasenkin - herrasmiehenä tietysti palautti sen lopulta, kivasti kuolattuna, tottakai. Kamera jäi sisälle peltoriekunnan ajaksi, mutta myöhemmin napattiin se mukaan, kun lähdettiin lenkille metikköön. Suunnattiin kohti parin kilsan päässä majailevia hevosia, josko niistä olis vähä kaveriksi...

 Seikkailijan askel on kevyt

 Varsaa kummastutti kovasti karvainen ilmestys. Hämmennys oli vähän molemminpuoleista, karvakasakin ihmetteli pienen pientä hirnujaa.

 Isompi hirnujainen olis tullu kaveriksi, koira oli kovin kiinnostava otus...

Reissun päätteeksi poika pysähtyi hetkeksi kuvattavaksi :)

Mettänpeikko myyräjahdissa

 Tuollaseen paikkaan me tänään mentiin, mettään. Lappalainen tiesi paikan jo entuudestaan - viimeksi vuosi sitten siellä käytiin. Pojalla on tosi hyvä muisti, vaikka kaikenmaailman professorit aina sanoo, ettei koira muista eilistä, niin tämä poika muistaa - ja hyvin. Se osaa kaikki ulkoilureitit ulkoa ja tietää tasan tarkkaan milloin lähestytään kotia. Autossa se aina katselee maisemat tosi tarkkaan ja pohtii sitten otsa hienoisissa rypyissä, minne matka vie tällä kertaa.

Kovasti se kerjäsi makkaraa laavulla, suurta herkkua... Ehätinpä napata siitä muutaman kuvankin, vaikkei se nyt noissa ihan parastaan ole, mutta kuitenkin. Muhkea turkki sillä on edelleen, vaikka se sitä kesäksi paljon pois tiputtelikin. Nyt se on ruvennu jo kasvattamaan karvaa takasin :)

Lappalainen jahtas tuollakin myyriä, niitä kun oli siellä nyt aivan järkyttävästi. Niin paljon, että me hitaammat ihmisetkin nähtiin niitä vipeltämässä paikasta toiseen. Eilen illalla se hoksas hiiren meidän pihassa, kyllä tuli hiirelle kiirus.....

Paimentava lintukoira

Kyllä on päivittäminen venähtänyt luvattoman kauan. Omistaja on joutunut syventymään omiin askreisiinsa ja lappalainenko on jäänyt huomiotta? Ei toki, lappalainen voi hyvin - suorastaan mainiosti. Onhan nyt jo lupa pitää koiraakin vähän irti, sai poikakin purkaa energiaa oikein kunnolla. Matka vei tietysti kohti lintutornia, kun tuo meidän poikakin on niin kova lintubongari.

 Kovasti se vahti ettei yläkerran ihmiset vaan satu tipahtamaan lattian läpi....

 

                                                           

                                                                   Poseerausta

 Toisaalta, olihan siellä mettikössä kivaa samota ihan muuten vain...

 ...ja välillä tarkistaa onko lauma vielä kasassa.

Rankan samoilun jälkeen maittaa uni ... sohvalla.

Pentupäivitys

 Ensimmäinen kosketus omaan koiraan - vaikken tuolloin vielä tiennyt, että juuri tuo tulee meille. Näyttää niin säikähtäneeltä :D Ihan reipas se oli, omissa maailmoissaan vaan eikä heti hoksannut että vieressä oli ihminen. . . :)

 Tämä oli vain niin kaunis kuva niin piti laittaa :) Pentu tutkimassa avaraa maailmaa...

 Äippäkin leikki koko ajan :D Vei pentujen käpyset ja leikki ite niillä, varsinainen äiti <3 :)

 Nipsu matkusti heinien seassa kotimatkalla... Rauhoittui sinne hyvin... :3

 Heti löytyi tuhottavaa :D

Ja vielä poseeraus <3