Mut tottahan toi on, että ihmisellä on suuri vaikutus koiraan. Me ei koskaan annettu koiralle mahiksia oppia tuhoamaan mitään - se ohjattiin pienestä pitäen omiin puuhiin ja silloin koulutinkin sitä päivittäin monta kertaa, sen aivoja on siis haastettu pienestä pitäen. Nyt se on jo niin viisas etten itekkään enää tiedä, mitä sille vois enää opettaa! :D ihmistä tuo yrittää jallittaa minkä kerkiää, mutta ei se paha piirre oo. Se ei tee mitään pahaa, kunhan elvistelee aina jos päihittää ihmisen oveluudessa. Meissä on vaan pojan kans niin paljon samaa, että tullaan hyvin juttuun. Ei oo koskaan tullu semmosta tunnetta et en pärjää koiralle, pitää luopua siitä, ei todellakaan. Kovasti ihmiset varoitteli et älä vaan ota urosta ekaksi koiraksi, mitä vielä! Tämä on just sopiva, mitä nyt tietysti toisinaan kränää toisten urosten kanssa, mutta inhokit on aina inhokkeja ja Nipa on kova poika puolustamaan laumaansa. Jos toinen uros huutaa hihnassa niin huutaa Nipakin, vapaana se antautuu jne... Hihnassa kaikki on tietty erilaista kun vapaana, mutta ihmiset ei tunnu ymmärtävän sitä.
Kylläpä taas juttu venähti. Voishan sitä vielä jatkaa, mutta toiste sitten, pitäähän itse blogin päähenkilöllekin antaa huomiota ihan oikeassakin elämässä :D Tässä nyt näitä kuvia; agilityä siis treenaillaan. Nyt poika hyppää tuon keskimmäisen valkoisen palkin korkeudelta - ja voi sitä riemua mikä sen silmissä kiiluu! Ihan elementissään on poika hyppiessään. Kuten kuvasta näkyy, vanhasta aidasta tehty hyppyesteet ja pujottelukepit on vaan laudasta tehtyjä keppejä. :>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti