Arvontaa ja mainostusta

Jep, päätin sitten osallistua täällä  olevaan arvontaan. Koskapa sitä ei kokeilisi onneaan... En yleensä voita mitään, mutta kokeillaan nyt :)

Kuva Cute & cool creations -blogista

Hevosjahdissa

Kävästiin taas lappalaisen ja yhden kaverin kanssa mummolassa. Se olikin varsinainen tutkimusretki se! Lappalainen meinas aivan revetä riemusta päästessään pelloille juoksemaan, pomppimaan myyrien perässä ja veihän se saaliiksi yhden lapasenkin - herrasmiehenä tietysti palautti sen lopulta, kivasti kuolattuna, tottakai. Kamera jäi sisälle peltoriekunnan ajaksi, mutta myöhemmin napattiin se mukaan, kun lähdettiin lenkille metikköön. Suunnattiin kohti parin kilsan päässä majailevia hevosia, josko niistä olis vähä kaveriksi...

 Seikkailijan askel on kevyt

 Varsaa kummastutti kovasti karvainen ilmestys. Hämmennys oli vähän molemminpuoleista, karvakasakin ihmetteli pienen pientä hirnujaa.

 Isompi hirnujainen olis tullu kaveriksi, koira oli kovin kiinnostava otus...

Reissun päätteeksi poika pysähtyi hetkeksi kuvattavaksi :)

Mettänpeikko myyräjahdissa

 Tuollaseen paikkaan me tänään mentiin, mettään. Lappalainen tiesi paikan jo entuudestaan - viimeksi vuosi sitten siellä käytiin. Pojalla on tosi hyvä muisti, vaikka kaikenmaailman professorit aina sanoo, ettei koira muista eilistä, niin tämä poika muistaa - ja hyvin. Se osaa kaikki ulkoilureitit ulkoa ja tietää tasan tarkkaan milloin lähestytään kotia. Autossa se aina katselee maisemat tosi tarkkaan ja pohtii sitten otsa hienoisissa rypyissä, minne matka vie tällä kertaa.

Kovasti se kerjäsi makkaraa laavulla, suurta herkkua... Ehätinpä napata siitä muutaman kuvankin, vaikkei se nyt noissa ihan parastaan ole, mutta kuitenkin. Muhkea turkki sillä on edelleen, vaikka se sitä kesäksi paljon pois tiputtelikin. Nyt se on ruvennu jo kasvattamaan karvaa takasin :)

Lappalainen jahtas tuollakin myyriä, niitä kun oli siellä nyt aivan järkyttävästi. Niin paljon, että me hitaammat ihmisetkin nähtiin niitä vipeltämässä paikasta toiseen. Eilen illalla se hoksas hiiren meidän pihassa, kyllä tuli hiirelle kiirus.....

Paimentava lintukoira

Kyllä on päivittäminen venähtänyt luvattoman kauan. Omistaja on joutunut syventymään omiin askreisiinsa ja lappalainenko on jäänyt huomiotta? Ei toki, lappalainen voi hyvin - suorastaan mainiosti. Onhan nyt jo lupa pitää koiraakin vähän irti, sai poikakin purkaa energiaa oikein kunnolla. Matka vei tietysti kohti lintutornia, kun tuo meidän poikakin on niin kova lintubongari.

 Kovasti se vahti ettei yläkerran ihmiset vaan satu tipahtamaan lattian läpi....

 

                                                           

                                                                   Poseerausta

 Toisaalta, olihan siellä mettikössä kivaa samota ihan muuten vain...

 ...ja välillä tarkistaa onko lauma vielä kasassa.

Rankan samoilun jälkeen maittaa uni ... sohvalla.

Pentupäivitys

 Ensimmäinen kosketus omaan koiraan - vaikken tuolloin vielä tiennyt, että juuri tuo tulee meille. Näyttää niin säikähtäneeltä :D Ihan reipas se oli, omissa maailmoissaan vaan eikä heti hoksannut että vieressä oli ihminen. . . :)

 Tämä oli vain niin kaunis kuva niin piti laittaa :) Pentu tutkimassa avaraa maailmaa...

 Äippäkin leikki koko ajan :D Vei pentujen käpyset ja leikki ite niillä, varsinainen äiti <3 :)

 Nipsu matkusti heinien seassa kotimatkalla... Rauhoittui sinne hyvin... :3

 Heti löytyi tuhottavaa :D

Ja vielä poseeraus <3

Pomppuhirmu

 Päätin laittaa vähä kuvaa lappalaisen uudesta harrastusmuodosta. Se on kova poika touhaamaan, muttei kyl oo koskaan mitään tuhonnut. Saan aina vaan hekotella muiden kauhujutuille; milloin koira oli syönyt kengät, milloin silmälasit, milloin johtoja ja vielä seinät ja huonekalutkin, kaikki lelutkin oli rikki ja mitä vielä! Sitten kysytään että "no mites sun koira?" nii saa vaan tyytyväisenä sanoo et "nii... ei meidän koira vaan mitään tuhoa..." se on kyllä aina ollu mahottoman hyvä poika, siitä saa ihan aiheella olla ylpee. Murkkuikä nyt oli mitä oli, mutta kun pojan tarpeeks monta kertaa heitti ulos huoneesta niin se tuli takas oven taa istumaan ja kattoo surkeena silmiin; "joks mä saisin tulla takas, mä oon nyt ihan kiltti..." Hirmu fiksu poika kyl, viisaus paistaa silmistäkin, se on ihanaa.
Mut tottahan toi on, että ihmisellä on suuri vaikutus koiraan. Me ei koskaan annettu koiralle mahiksia oppia tuhoamaan mitään - se ohjattiin pienestä pitäen omiin puuhiin ja silloin koulutinkin sitä päivittäin monta kertaa, sen aivoja on siis haastettu pienestä pitäen. Nyt se on jo niin viisas etten itekkään enää tiedä, mitä sille vois enää opettaa! :D ihmistä tuo yrittää jallittaa minkä kerkiää, mutta ei se paha piirre oo. Se ei tee mitään pahaa, kunhan elvistelee aina jos päihittää ihmisen oveluudessa. Meissä on vaan pojan kans niin paljon samaa, että tullaan hyvin juttuun. Ei oo koskaan tullu semmosta tunnetta et en pärjää koiralle, pitää luopua siitä, ei todellakaan. Kovasti ihmiset varoitteli et älä vaan ota urosta ekaksi koiraksi, mitä vielä! Tämä on just sopiva, mitä nyt tietysti toisinaan kränää toisten urosten kanssa, mutta inhokit on aina inhokkeja ja Nipa on kova poika puolustamaan laumaansa. Jos toinen uros huutaa hihnassa niin huutaa Nipakin, vapaana se antautuu jne... Hihnassa kaikki on tietty erilaista kun vapaana, mutta ihmiset ei tunnu ymmärtävän sitä.

 Kylläpä taas juttu venähti. Voishan sitä vielä jatkaa, mutta toiste sitten, pitäähän itse blogin päähenkilöllekin antaa huomiota ihan oikeassakin elämässä :D Tässä nyt näitä kuvia; agilityä siis treenaillaan. Nyt poika hyppää tuon keskimmäisen valkoisen palkin korkeudelta - ja voi sitä riemua mikä sen silmissä kiiluu! Ihan elementissään on poika hyppiessään. Kuten kuvasta näkyy, vanhasta aidasta tehty hyppyesteet ja pujottelukepit on vaan laudasta tehtyjä keppejä. :>

Maastokoira

Kävästiin lappalaisen kanssa vähän sen lempimestoilla, eli suoreitillä. On se vaan ihan kotonaan heti kun maisema alkaa edes pikkusen muistuttaa Lappia. Hassua siinä on se, ettei poika oo koskaan edes käynyt Lapissa. Noh, kai se vaan on muuten mukavaa seutua, hajut on ainaki ihan eri luokkaa ku kotona kaupungissa. Harmistus että pitää vielä hetken olla kiinni, olikos se ny 20.8 kun koirat saa taas olla irti... No, meidän pojan hermot on niin hyvää luokkaa ettei se piittaa vaikka joutuuki retkeilemään hihnan kanssa :)

Vähän päälle tunti siinä meni retkeillessä ... ja nyt suunnataan taas ulos. Retkeilykoirasta tuli taas citykoira.