Mettänpeikko myyräjahdissa

 Tuollaseen paikkaan me tänään mentiin, mettään. Lappalainen tiesi paikan jo entuudestaan - viimeksi vuosi sitten siellä käytiin. Pojalla on tosi hyvä muisti, vaikka kaikenmaailman professorit aina sanoo, ettei koira muista eilistä, niin tämä poika muistaa - ja hyvin. Se osaa kaikki ulkoilureitit ulkoa ja tietää tasan tarkkaan milloin lähestytään kotia. Autossa se aina katselee maisemat tosi tarkkaan ja pohtii sitten otsa hienoisissa rypyissä, minne matka vie tällä kertaa.

Kovasti se kerjäsi makkaraa laavulla, suurta herkkua... Ehätinpä napata siitä muutaman kuvankin, vaikkei se nyt noissa ihan parastaan ole, mutta kuitenkin. Muhkea turkki sillä on edelleen, vaikka se sitä kesäksi paljon pois tiputtelikin. Nyt se on ruvennu jo kasvattamaan karvaa takasin :)

Lappalainen jahtas tuollakin myyriä, niitä kun oli siellä nyt aivan järkyttävästi. Niin paljon, että me hitaammat ihmisetkin nähtiin niitä vipeltämässä paikasta toiseen. Eilen illalla se hoksas hiiren meidän pihassa, kyllä tuli hiirelle kiirus.....

Paimentava lintukoira

Kyllä on päivittäminen venähtänyt luvattoman kauan. Omistaja on joutunut syventymään omiin askreisiinsa ja lappalainenko on jäänyt huomiotta? Ei toki, lappalainen voi hyvin - suorastaan mainiosti. Onhan nyt jo lupa pitää koiraakin vähän irti, sai poikakin purkaa energiaa oikein kunnolla. Matka vei tietysti kohti lintutornia, kun tuo meidän poikakin on niin kova lintubongari.

 Kovasti se vahti ettei yläkerran ihmiset vaan satu tipahtamaan lattian läpi....

 

                                                           

                                                                   Poseerausta

 Toisaalta, olihan siellä mettikössä kivaa samota ihan muuten vain...

 ...ja välillä tarkistaa onko lauma vielä kasassa.

Rankan samoilun jälkeen maittaa uni ... sohvalla.